tiistai 27. maaliskuuta 2018

Hyviä öitä!

Moiks!

Lukijan toiveesta pääsette visiitille meidän makkariin. Mä niin toivoisin, että meillä olis sellainen ihana huoleton monen tyynyn sängynpetaus (tiedätte varmaan mitä tarkoitan!), mutta ei. Jotenkin mä tykkään kun on kunnon päiväpeitto, koska meillä käy muksut sata kertaa päivässä pyörimässä tuossa sängyllä ja tuntuis, ettei se peitto sitten kyllä puhtaana pysyisi, jos siihen kosketaan tahmaisilla käsillä. 
Ja tiedän, että tähdetkin on varmaan jo so last season, mutta koska mä tykkään, niin meiltä löytyy myös niitä:)

Mulla on vähän ristiriitainen olo tästä huoneesta. Olisin halunnut vaihtaa Nuutin ja Minean tähän kämppään, koska tässä olis paljon enemmän tilaa heidän leluilleen ja me kuitenkin vaan käydään täälä nukkumassa.Mutta koska meidän sänky ei mahdu Minean huoneeseen, niin tällä mennään!

Kirppislöytö, yllättäen!

Sängyn runko on käytettynä ostettu ja yöpöytä on siskolta saatu. Päiväpeitto taitaa olla Ellokselta jos oikein muistan ja sängyn päässä oleva viltti on Ikeasta.



Unisiepparin nappasin yhdestä sisustusliikkeestä mukaan ihan ilman sen kummempia miettimisiä ja oon tykännyt siitä tosi kovaa. Minea tykkää käydä heiluttelemassa sitä, koska siitä kuuluu tosi kiva ääni! Ei oo vaan neiti vielä tajunnut, että se ääni hänet myös aina paljastaa.
Tuollainen sieppari olis muuten tosi kiva koittaa tehdä myös itse. Niistä on tullut tosi hienoja mitä oon muissa blogeissa nähnyt!


Tietsikka pöytänä toimii mun mumman vanha ompelukone pöytä. Tätä(kin) haluaisin vähän tuunailla...Mietin noita jalkoja valkoisiksi ja kannen jättäisi ihan tuon väriseksi mikä se on nytkin. Mutta se ajatus saa vielä vähän hautua, kun tässä on muita projekteja ennen tuon mahdollista tuunausta. Tuoli on myös mumman peruja<3


Eilen itseasiassa saatiin just vaihdettua tuo valkoinen lokerikko tänne makuuhuoneeseen. Aiemmin täälä oli ihan saman kokoinen lokerikko, mutta tumma ja mä INHOSIN sitä! Ai että. Jos joku ärsyttää silmää, niin se sitten todella ärsyttää. Nyt oon ihan super onnellinen tästä valkoisesta versioista. Sopii sata kertaa paremmin tänne! Meillä rupeaa lapset olemaan jo jokseenkin täynnä tätä äitin valkoista sisustamista. "Ai taas jotain maalataan valkoiseksi, ai ostatko sä TAAS jotain valkoista". Ai miten niin, tykkään valkoisesta sisustuksessa?!

Telkkaria mietin jossain vaiheessa pois makkarista, mutta mä niin rakastan sitä kun saa kattoa jotain "aivotnarikkaan" ohjelmaa ja nukahtaa siihen. Ei tarvitse enää siirtyä sohvalta sänkyyn. Koska se vaan olis ihan liikaa vaadittu puoli unessa!



Semmoinen makuuhuone meillä. Pääsääntöisesti saadaan nukkua Mikon kanssa kahdestaan. Paitsi, että nyt viimeisen viikon meidän väliin tepsuttelee pieni ja rakas tyttönen joka käpertyy pienen pieneksi palloksi kun pääsee kiipeämään meidän väliin ja nukahtaa samantien<3  

Pakko laittaa tähän loppuun kuva jonka laitoin jo instaan heti aamulla. Meillä oli nimittäin aamulla tällaisia kivoja "pikku" kavereita ihan tuossa lähellä! Lapset olivat ihan ihmeissään ja olihan niitä nyt itsekin kiva ihailla. Hurjan kokoisia, ei voi muuta sanoa. Mutta joo, kyllä me aika mettässä asutaan, kun takapihalla pomppii hirvet:D


Meillä on lapset enää huomisen eksarissa ja koulussa. Mullakin on töitä enää huomenna puoleen päivään asti ja sitten alkaakin mukava pääsiäisloma. Ihanaa!!

Aurinkoa sun päivään,ihanuus<3

~~Ulla~~

maanantai 26. maaliskuuta 2018

Tyttöjen ostosreissu

Meillä oli lauantaina Mandin kanssa kovasti odotettu tyttöjen ostosreissu. Mandi sai synttärilahjaksi rahaa, josta osa laitettiin odottamaan uuden pyörän ostoa ja osa annettiin neidille itselleen. Suunniteltiin jo varmaan kuukausi sitten, että joku päivä lähdetään ihan kahdestaan Seinäjoelle ostoksille. Lakattiin kynnet, tuunailtiin hiukset kuosiin, laitettiin vähän huulikiiltoa ja niin me sitten lähdettiin. Oli kyllä niin ihana viettää aikaa vain yhden lapsen kanssa ja höpötellä kaikesta maan ja taivaan välillä. Mandi nautti ihan valtavasti ja sanoikin, että mennään joku toinenkin kerta vaan me kaksi<3


Käytiin H&M:llä ja sieltä hän ostikin itselleen kevääksi ja kesäksi ihanan käsilaukun ja aurinkolasit. Aika suloiset:)
Mandi on yhtäkkiä venähtänyt pituutta niin, että 122cm vaatteet on ihan liian pieniä ja osa 128cm myös. Nyt olikin sitten hankalaa etsiä niitä 134cm vaatteita. Meidän neiti tykkäisi kovasti vielä kaikesta tyttöisestä; mekoista, hameista, röyhelöistä ja vaaleanpunaisesta. Mutta ainakin noissa kaupoissa missä me käytiin, niin tuota 134cm vaatetta oli jo sitten sellaisissa "isomman tytön" tyylissä. Lyhyitä farkkuhameita ja tekonahkahousuja. Mitäs jos lapsi ei vaan halua sellaisia?! Onko muilla ollut vastaavaa ongelmaa?! Tämä oli jotenkin ihan yllätys mulle, ja harmittikin vähän Mandin puolesta, kun kaikki ihanat mekot joita hän kävi katselemassa olivat sitten liian pieniä. 
Täydennettin vähän sukkavarastoja myös meidän isommille pojille (miten ihmeessä ne sukatkin voi kulua niin nopeasti?!).


Shoppailun lomassa käytiin herkuttelemassa Arnoldsissa ja neidin naama oli yhtä hymyä, kun sai valita ihan minkä donitsin tahtoi. Me käydään siis tyyliin kerran vuodessa Arnoldsissa:) Tuotiin sieltäkin kotiin muille tuliaisia.

Kauppojen jälkeen mentiin vielä parille kirpparille, joista oli muuten mulla ihan surkea saalis, aina ei vaan löydä ostettavaa! Mutta Mandi onneksi löysi kirpparilta petshoppeja, joihin on ihan vasta ihastunut. Näille rakennettiin sitten illalla uima-allasta ja keksittiin nimiä.

  
Näitä kahdenkeskisiä juttuja on ihana pitää lasten kanssa. varsinkin isompien kanssa, koska he ovat ne jotka arjessa joutuvat odottamaan usein omaa vuoroaa. Pienet kun vaan tulevat ja ottavat sen oman aikansa, välittämättä onko äidillä juuri juttu kesken isomman sisaruksen kanssa. Se kun saa ilman keskeytyksiä jutella ja keksiä jotain kivaa on kyllä mahtavaa. Vaikka sitä joka päivä tulee juteltua jokaisen lapsen kanssa (luonnollisesti), niin on se sitten erilaista olla ihan vaan kahden kesken.

Mites teillä, vietättekö aikaa lasten kanssa kahdestaan?

Tällä viikolla olis ohjelmassa Mandin kämpän tuunausta. Instaan laitoinkin kuvan siitä miltä neidin kämppä näyttää. Ja siis se näyttä siltä noin 5 päivänä viikosta. Huoh. Että jotain muutosta sinne nyt haluan ja sitä tulee!

Tulkaapas kurkkimaan meitä myös instaan, sinne tulee paljon kuvia pitkin meidän päiviä:) Meidät löytää tunnuksella unelmienelamista.



Nyt aurinkoista maanantain jatkoa teille ihan jokaiselle<3

~~Ulla~~


tiistai 20. maaliskuuta 2018

Kauppa tyhjäksi?!

Joku ihana ihminen multa kysyi kerran kaupassa, että meinaatko tyhjätä koko kaupan. Tuumasin hänelle, että "voin mä sulle jotain jättää!". Niin kyllähän ne ostokset näin viisilapsisessa perheessä on aika isot. Ja varsinkin kun mäkin pyrin siihen, että kaupassa käydään pari kertaa viikossa. Maanantaisin haetaan viikolle ruuat ja to/pe sitten viikonlopulle. Jo pelkkä maitopurkkien määräkin on sitä luokkaa, että tässä rupeaa miettimään lehmän hommaamista takapihalle:) Saatikka hedelmien,kasvisten ja leivän määrä. Mä ostan yleensä isoja pussia esim porkkanoita 2kg pussi, perunoita 10kg pussi jne. Maito purkit on sitä isointa koko luokaa mitä kaupasta löytyy ja siltikin niitä saa lapata kärryihin melkein niin monta kuin mahtuu.



Ruoka on meillä isoimpia menoeriä kuukaudessa, mutta toisaalta ostan kyllä tasan sitä ruokaa mitä haluan. Pitäis joskus koittaa pitää joku parin viikon säästökuuri ruokajutuissa, näissä olis varmaan hurjasti varaa tiukentaa kukkaron nyörejä. Meillä syödään viikolla ihan perus kotiruokaa makaronilaatikkoineen ja viikonloppuisin sitten saatetaan tehdä vaikka itse pitsaa tai tortilloja. Aika harvoin meidän ruokailu kuitataan mallia pinaattilätyillä, mutta kyllä niitäkin päiviä vuoteen mahtuu. 


Nämä ruuat on nyt ostettu viime viikon keskiviikkona jo viikonloppua silmällä pitäen. Tehtiin lauantaina itse hampurilaisia. Muuten ruokalistalla oli spagettilaatikko, perunamuusi ja uunimakkarat, jauhelihakastike ja perunat, kalapuikkoja, perunoita ja valkokastiketta. Niin kuin aiemminkin oon jo kirjoitellut, teen ruokia isoja määriä joten laatikkoa ja jauhelihakastiketta perunoiden kanssa syötiin ainakin kahtena päivänä. Perunamuusi on meillä aina yhden kerran ruoka ihan syystä, että mä en jaksa tehdä enempää muusia, nyt meillä katoaa tuollainen kolmen litran kattila ihan kevyesti. Ja siis se kattila on TÄYNNÄ. Välillä saattaa olla, että joku käy vieä kurkkimassa kattilaa, että "mä olisin voinut ottaa vieä lisää" :D Sitten saa ottaa leipää lisäksi, ettei nyt ainakaan nälkä jää!
Nämä ostokset maksoivat vähän päälle 80€. Joka oli mun mielestä ihmeen vähän, yleensä kauppaan menee aina se 100€. Ainakin.


Kun muutettiin tänne Kauhavalle jäin kovasti ikävöimään Prismaa ja puhuttiinkin, että käydään joka viikko sielä ostamassa viikon ruuat ja sitten vaan lisäystä paikallisesta S-marketista. Koska hei, keskittäminen! No arvatkaapa kuinka kävi?! Prismassa käydään varmaan kerran kolmessa kuukaudessa ja muuten paikallisessa S-marketissa:) Jotenkin se on vaan ihana käydä tuossa juuri sopivan kokoisessa kaupassa, jossa tasan tietää missä kaikki on ja jos unohdat voi paketin, niin sulla ei mee puolta tuntia kävellä hakemaan sitä.Tiedätte varmaan mistä puhun?

 Ja henkilökunta on meidän ässässä ihan huippua!!! Viime Prisma käynnillä vähän ihmettelin, että mikä tästä puuttuu, niin se oli se ihana tervehtiminen. Oon siihen näköjään jo niin tottunut, että kaikki moikkaa ja Prismassa ei nyt ihan samaa ollut. Toki ymmärrän, asiakasmäärä on varmaan sielä monin kertainen verrattuna pienempään ässään, mutta silti.  Mä nyt vaan tykkään kun  moikataan:) Lapset tykkää myös lähteä kauppaan. Syy on varmaan kaupan kiva leikkipaikka. Mineakin jaksaa istua kärryissä tosi hienosti, mutta kassan luona iskee sitten se, kun kärryissä istuminen ei vaan nappaa enää. Sitten nostankin hänet Mandin kanssa leikkimään legoilla, siksi aikaa että saan pakattua ostokset pusseihin. Joku systeemi vois sitten olla siihen, että sen lapsen saa ilman huutoa sieltä leikkipaikasta autoon:)

Mä käyn aika usein yksin kaupassa, joskus mukana on Minea ja Mandi, poitsut lähtee kauppaan vaan jos sieltä ostetaan heille jotain, tyyliin karkkipäivän karkeiksi irtsikoita:)

Mites teidän ruoka ostokset, hoidatteko koko perhe yhdessä va käykö toinen aikuisista yksin? Käyttekö kuinka usein kaupassa?

Palaamisiin!

~~Ulla~~

maanantai 19. maaliskuuta 2018

Mahtava viikonloppu

Siinäpä se oli lyhyesti sanottuna. Takana on kyllä aivan täydellinen viikonloppu. Launtaina kävin kaverin kanssa kirppistelemässä ja löysin jotain pieniä kivoja juttuja, pojille shortsia, Rasmukselle Conversen tennarit kesäksi, Minealle ihanat pompin shortsit ja shortsihaalarit ja parit sisustus jutut. 


 No ne kirppis löydöt ei ollut se lauantain paras anti, vaan yhteinen aika ihanan kaverin kanssa. Molemmilla on se oma arki jota pyöritetään ja kiire vie mennessään. Tuollaisista yhteisistä hetkistä osaa ottaa kyllä kaiken silloin irti, kun harvoin nähdään. Kiitos Kirsi, oot niin rakas<3

Lauantai ilta menikin sitten mukavasti sohvalla telkkua katsellen ja lasten kanssa lautapelejä pelaillen. Ihan parasta! Rasmukselle ja Nooalle tuli kaveri yökylään, ja voi ihme miten kova äänisiä pojat voivat olla kun pelaavat! Kävin useamman kerran yläkerrassa sanomassa, että pitäis olla vähän hiljempaa, kun pienet yrittää nukkua. 


Sunnuntaina  nukuin kuulkaa kevyet kahden tunnin päikkärit. Niin ihana oli käpertyä viltin alle sohvalla ja vaan kääntää kylkeä välillä. Toki ehkä olis ollut vähemmän takkuinen olo lyhyempien päikkäreiden jälkeen, mutta mitäs pienistä. Päikkäreiden jälkeen pakattiin eväät laukkuun ja pulkat autoon ja suunnattiin koko perhe pulkkamäkeen. Vähän meinas sää päästä vaikuttamaan mun fiilikseen, taivas oli nimittäin ihan harmaa ja lunta satoi ihan viistosti. Mutta onneksi kumminkin lähdettiin, lumisade nimittäin loppui jo matkalla ja meillä oli ihan huippu hauskaa!



Kiivettiin mäkeä ylös ja laskettiin kilpaa alas. Mä sain vähän kuittia siitä, että kiljuin joka lasku, mutta mun mielestä se nyt vaan kuuluu asiaan:) Lasketiin välillä yhdessä Mandin tai Minean kanssa, Nuuttikin tuli kerran kyyttiin. Muuten Nuutin aika menikin hänen omia sanoja lainaten "möyrästäessä mäkeä". Eli hän vain kieriskeli ja luisui pepulla mäkeä. Mikäpä siinä, kunhan viihtyy!

Paisteltiin makkaraa ja hörpittiin termarista lämmintä mehua,mikä siitä onkaan, että se makkara maistuu niin hyvältä tuolla ulkoillessa! Meidän ajatukset kääntyi kyllä makkaran paiston myötä ihan kesään ja juteltiin mitä kesällä sitten grillaillaan:)  Eväshetken jälkeen oli taas kiva jatkaa mäen laskua. Mineakin jaksoi ihan hämmästyttävän hyvin kiipeillä mäkeä ylös ja alas kun otiin laskettu tuumasi aina, että "uudestaan". Tuon pikku neiti on kyllä oikein hurja pää, yhtään ei pelännyt vaikka välillä tuli Mikon kanssa ihan hurjaa vauhtia alas.




Kotona lämmitettiin vielä saunaa ja tehtiin lämppäreitä. Juuri tällaisista päivistä mä saan sen kaiken energian tähän normaaliin arkeen. Siitä kun touhutaan yhdessä ja saa nähdä lapsien ilon. Eilenkin mäessä tuli välillä sellainen ihan pakahduttavan onnellinen olo meidän lapsista. Heistä jokainen on niin ihana ihminen ja tuo oman tärkeän lisänsä meidän perheeseen. Oon ihan hurjan onnellinen, että he saavat kasvaa yhdessä ja saavat jakaa omia juttujaan sisarustensa kanssa. 

Akut ladattuina on hyvä aloittaa tämä uusi viikko. Nyt saa sitten jo laitella pääsiäistä ihan kunnolla, ihanaa!!

Miten teidän viikonloppu sujui? 

~~Ulla~~


perjantai 16. maaliskuuta 2018

Entäs ne marjat sitten?!

*Yhteistyöpostaus, tuotteita saatu blogi näkyvyyttä vastaan*

Miten teillä maistuu marjat? Saatteko lapset syömään niitä?

Meillä syödään ihan hurjasti marjoja kesällä ja syksyllä. Mansikoita menee niin monta kiloa, etten ensimmäisen 10kg jälkeen enää edes laske. Viinimarjoja ja vadelmia katoaa pieniin masuihin myös päivittäin kun niitä tuosta omasta puutarhasta saa. Syksyn tullen mustikoita ja puolukoita syödään päivittäin. Oon ihan tosi tyytyväinen, että marjat maistuvat lapsille (muutenkin kuin piirakoissa), onhan ne ihan hurjan terveellisiä ja vitamiineja tulee ihan huomaamatta hyvät määrät.  



Ja varmasti kaikki ollaan samaa mieltä, että ne marjat on parhaita tuoreena? Mulla on tapana antaa lasten syödä siitä kaupasta ostetusta 5kg mansikka laatikostakin niin paljon kuin jaksavat, vaikka meillä tulee kyllä omasta maastakin tosi paljon jo mansikkaa. On ne marjat vaan niin eri makuisia sitten kun ovat pakastimessa olleet.  Mutta sitten tulee talvi. Pitkä talvi ja siihen vielä kevät päälle.  Ja se hetki kun pakastin on tyhjä marjoista. Mitäs sitten keksitään?


Tässä kohtaa suosittelen suuntaamaan Roberts Berrie sivuille  ja valitsemaan mitä marjoja teidän perheeseen halutaan. Meidän perhe pääsi Perhekuplan kautta testailemaan näitä mahtavia tuotteita ja ollaan ihan rakastuttu niihin.  Suuri plussa tulee tietenkin kotimaisuudesta, tuotteet valmistetaan Suomessa. Tuotteissa käytetään kokonaisia pohjoisen marjoja. Niitä tehdessä hyödynnetään siis ihan marjojen kuoret ja siemenetkin. No nyt siellä ruudun toisella puolella sitten mietitään, että meidän sihtikurkkuinen lapsi ei  näitä syö. Uskallan väittää toisin! Meillä lapset testailivat Muumi berrie vadelmaa ja kukaan ei maininnut mitään mistään siemenistä:)


Aikuisena tykkään tosi kovasti kun tähän Roberts Berrie sarjaan kuuluu noiden normaalien marjavalmisteiden lisäksi tehomarjatuotteita joissa on marjojen lisäksi kuitua, kollageenia tai proteiinia. Siis niiden super terveellisten marjojen lisäksi! Ja hei onhan se nyt aika mahtavaa, kun voi vaan valita mitä marjoja sitä tänään tekisi mieli ja valita sitten sen mukaan purkki. Villimustikka oli mun ihan lempparimaku, niin hyvää, että meni ihan herkusta.


Berries tuotteita en kuvailisi mehuiksi, sillä rakenne muistuttaa mielestäni enemmän smoothieta. Lapset tykkäs juoda omaansa pillillä, mutta nuo purkit on suunniteltu niin, että niitä pystyy kyllä pienikin juomaan suoraan purkista. Tuotteet on tosi käteviä jo siitäkin, että ne maistui yhtä hyvältä ihan huoneenlämpöisinä tai sitten kylminä. Tosi kivoja napata mukaan vaikka kevään puistoretkelle.


Koska kesään ja marjakauteen on vielä aikaa suosittelen lämpimästi klikkailemaan Roberts Berrie sivuille ja tekemään tilausta! Kannattaa myös ottaa Roberts Berrie facessa  seurantaan, siellä näyttää olevan arvontoja välillä sekä tietoa päivistä jolloin tuotteita voi käydä ostamassa  esim. suoraan tehtaalta.



Miten teillä, uppoaako marjat lapsille vai nyrpistetäänkö niille nenää?! Ja entäs te aikuiset, tuleeko marjoja syötyä?!

Ps. Onhan teillä jo Perhekupla seurannassa facessa?! 

Ihanaa alkavaa viikonloppua, toivottavasti joka suunnalla saadaan nauttia ihanasta auringon paisteesta! Muistakaa viettää aikaa sielä sohvallakin lapset kainalossa<3

~~Ulla~~


torstai 15. maaliskuuta 2018

Poikien valtakunta

Moiks!

Sain lukijalta pari postaustoivetta ja tässä olis heti ensimmäiseen vastausta, oleppas hyvä!
Eli pääsette kurkkaamaan meidän Rasmuksen ja Nooan huoneeseen. Tästä huoneesta ei muuten taida olla kuin pari kuvaa täälä blogin puolella ja nekin on siitä vanhasta luukista. Tämä huone sai kokonaan uuden väri maailman kun kaipaisin tänne kovasti jotain uutta.


 Pojat saivat itse päättää millä värillä nuo pari seinää maalataan. Olin aika innoissani, kun he valitsivat harmaan, mutta sen harmaan tummuus vähään pelotti mua. No päätin, että se on poikien oma huone, joten mennään heidän valinnalla. Onneksi mentiin! Huoneesta tuli ihan super ihana, eikä tuo harmaa oo yhtään liian tumma. Huone on kuitenkin todella valoisa kun yksi seinä on täynnä ikkunoita ja muut seinät ovat valkoiset. 

Jonkun uuden maton haluan tänne ostaa, mutta nämä rakkaat pojat ei oikein tiedä millaisen he haluaisivat (ja täytyy myöntää,että mullakin lyö vähän tyhjää mikä tänne nyt sopisi parhaiten..). Samoten päiväpeitot menee uusiksi, toki mietin että nuo päiväpeitot taitaa viettää enemmän aikaa lattialla kuin sängyn päällä, että pitäiskö vaan ostaa uudeet kivat pussilakanat ja sitten ei tarvitsisi poikien tuskailla päiväpeittojen kimpussa. Miten se voikaan olla niin hankalaa?? Peiton ja tyynyn he kyllä saavat hyvin laitettua, mutta päiväpeittoa ei.


Meillä se on Mikko jolla lamppu syttyy paremmin ja miten sen sanois, luovemmin? näiden huonekalujen asettelun suhteen. Mä oon jotenkin niin jäänyt siihen, että sängyt pitää olla seinän vierellä. Siispä tämä järjestys on nyt sitten osaksi Mikon käsialaa. Poikien elämä nyt sattuu olemaan suurimmaksi osaksi sitä pelaamista, joten pleikka ja kunnon sohva oli päivän selvät jutut huoneeseen. Ilman vaatekaappeja ei oikein homma toimi, joten nekin löytyy. 



Ikean lokerikko on mun silmiin ihan turha. Nuo pari lelu laatikkoa saisi mahtumaan Nuutin lelujen joukkoon ja Rasmuksen Harry Pottereille ja yölampulle kelpaisi kyllä joku muukin lasku taso. Mutta mikä? Siinäpä se ongelma taas onkin.


Tämä Rasmuksen ja Nooan huone on vähän tällainen mun kriisi huone. Tuntuu jotenkin niin oudolta, että nuo pojat on jo niin isoja, että leikki rupeaa olemaan jo suurimmalta osin takana päin. Toki on niitäkin päiviä kun innostuvat vielä kovasti leikkimään joko keskenään, kaverien kanssa tai pienempien sisarusten kanssa. Mutta kaikki lelut piti viedä jo heidän huoneesta pois. Ja sitten on tällä äidillä vähän sellainen, mitäs tänne sitten tuodaan tilalle olo!  Kaipaisin nyt ainakin jotain ihania väri maailmaan sopivia säilytys laatikoita ja ehkä joku yö pöytä ratkaisu?  Mietin jotain pientä ja kevyttä kirjoituspöytääkin, mutta läksyt tehdään alakerrassa niin se olisi ihan turha tässä huoneessa.

Ikean hyllyllä saa asustella poikien unikaverit jotka he ovat saaneet ollessaan molemmat alle vuoden ikäisiä. Niin rakkaita<3
Kuulokkeet olis mun mielestä paljon kivemmat tuossa telkkarin päällä roikkumassa, kuin esim. lattialla.

Huoneen koosta tykkään kovasti, sielä mahtuu hyvin asustelemaan kaksi poitsua. Mielenkiinnolla odotan, tuleeko heille ollenkaan sitä vaihetta, että haluaisivat omat huoneet. Ovat kyllä tietoisia, että väliseinällä se kyllä onnistuisi. Ehkä sitten ylä aste ikäisinä eli mitä, muutaman vuoden päästä?! APUA!!

Tämmöinen huone poitsuilla!

Heittäkää muutkin vaan ideoita ilmoille, jos tulee jotain postaustoiveita mieleen!

Aurinkoista torstai päivän jatkoa<3

~~Ulla~~

tiistai 13. maaliskuuta 2018

Elämää keskellä ei mitään

Tiedättekö miten sitä oli jo ihan virittäytynyt kevät fiilikseen ja siihen, että räystäiltä nokkuva vesi tiesi lumen sulamista. Nyt on sitten ihan hölmistynyt olo kun lunta tuli eilisen illan ja viime yön aikana sellaiset 15cm. Ei enää!!! Jotenkin en nyt yhtään meinaa päästä fiiliksiin enää tuosta lumesta. Lapset oli kyllä ihan innoissaan, he kiljahtelivat, että " äiti eikö oo mahtavaa kun on tullut lisää lunta?!". ööö juu on. Kun joku vaan kävis ensin kolailemassa ne lumat tuosta pihasta reunoille, niin sitten me voidaan nauttia siitä lumestakin:)  Mun puolesta olis saanut kyllä jo sulaa pikku hiljaa pois. Tällä menolla meillä on vielä juhannuksenakin lunta! 

Mutta eikä sitä sanota, että vuodessa tulee tietty määrä vettä maahan, että kyllä mä sittenkin mieluummin otan tämän lumen nyt, kun vesisateen heinäkuussa! Tällä ajatuksella eteenpäin;)


Moni teistä on varmaan kuvista huomannut, että ei ihan hirveästi näy naapuritaloja näissä kuvissa. Koska meillä ei naapureita ole. Tai no on, mutta lähin on tietä pitkin mentäessä parin kilometrin päässä. Miksi me sitten muutettiin asuntoalueelta tänne keskelle ei mitään? Miksi me vaihdettiin se, että lapsilla oli kavereita kävelymatkan päässä, tähän että koulumatkaakaan ei ole valaistu?

Koska se oli tietoinen valinta.  Kun etsittiin uutta taloa, meillä oli toiveena tietysti isompi talo, mutta toinen yhtä tärkeä toive oli iso ja rauhallinen tontti. Haluttiin myös, että saadaan olla omissa oloissa, ettei heti ole naapurit kurkkimassa, että mitä meillä tapahtuu eikä tarvitse pelätä, että meidän elo häritsee muita. Jossain kohtaa talo etsinnän keskellä ruvettiin jo miettimään, että onko tämä ihan mahdoton yhtälö. Mutta onneksi sitten kuitenkin pidettiin vielä sen aikaa unelmista kiinni, että tämä talo löydettiin.

Mandin tikkarikylä:)

Meidän tontti on kooltaan 4000 neliötä, ihana iso ja rauhallinen piha. Tämän kokoista tonttia ei läheltä isoja kaupunkeja saa, ainakaan sillä budjetilla mikä meillä oli käytössä. Haluttiin myös kasvattaa meidän lapset maalla. Iso valinta jota pohdittiin monelta kantilta. Olihan se helppoa, kun asuttiin asuntoalueella jossa lapset saivat vain kävellä kaverinsa luo. Mutta nykyään he menevät kavereidensa luo pyörällä ja talvella on myös viety autolla. Meidän tulee muutenkin ajettua niin paljon autolla, että se nyt ei enää missään tunnu, jos pitää lapsi viedä kaverilla ja hakea sieltä pois. 
Ollaan oltu myös super tyytyväisiä poikien pieneen kyläkouluun, kaikki tuntevat toisensa ja välitunnilla leikitään koko koulu yhdessä hippaa. Kyllä sitä ehtii sitten niissä isommissa luokissa ja piireissä olla myöhemminkin.

Mä niin rakastan tuota pellolla olevaa latoa. Niin symppis<3

Tykätään molemmat  Mikon kanssa laitella puutarhaa,. Jako menee siis niin, että  Mikko leikkaa nurmikon ja mä teen sen kaiken pikku nysväämisen:) Haluttiin myös puutarha johon voi laittaa kasvamaan mitä halutaan ja tännehän niitä nyt sitten mahtuu. Meillä on iso mansikkamaa, joka laajenee vielä keväällä, samoin meillä on iso kasvimaa ja kasvihuone. Istutettiin viime syksynä pensasmustikoita ja niitä laitellaan lisää maahan keväällä. Ollaan myös laitettu kirsikka-, luumu- ja päärynäpuu kasvamaan kahden omenapuun seuraksi jotka oli täälä jo valmiina odottamassa meitä.

 Lapsille haluttiin myös isot leikkipaikat, koska tässä ei ole leikkipuistoa kävely- tai pyöräilymatkan päässä. Meiltä löytyy siis keinuja pitkä rivi, leikkimökki, iiiiso hiekkalaatikko, tampoliinille ja uima-altaalle paikka sekä jalkapallo maali. Ja siltikin sitä ihan pelkkää nurmikkoa löytyy vaikka kuinka paljon. Niin nautin, kun lapsilla on tilaa leikkiä.

Meidän etupihaa.

Meillä on oma tie. Tästä omistuksesta mä en oo niin kovin innoissani näin talvisin, kun tätä lunta on paljon. Vai miltä kuulostaa n.700m tien kolaaminen ihan omin pikku kätösin. Ei kivalta. Saa tulla koittamaan, jos intoa piisaa, lupaan tarjota kahvit;) Mikon isoin haave taitaakin talvisin olla joko joku pikku traktori tai isompi mönkijä...

Mutta muuten se on kyllä ihana tuo oma tie jonka päässä vain me asutaan. Ei tarvitse ollenkaan ressata, että lapset juoksisivat tielle auton alle. Postia haettaessa (siis sieltä tien päästä) saadaan kaikessa rauhassa mennä koko tien leveydeltä. Toki tässä on sitten se huonokin puoli, että Nuutilla oli vähän vaikeuksian viime kesänä muistaa tuola isolla tiellä (joka sekin on siis ihan rauhallinen pikku kylän tie), että sielä pitää mennä reunassa, kun niitä autoja VOI sielä tulla. Mutta hyvin hän sen parin pyörälenkin jälkeen muisti. 

Etupihaa myös, tuolta kuivujen välistä tulee siis tie meidän pihaan.

Rakastan sitä kun voin kesällä hillua terassilla yöpaita päällä, ilman että tarvitsee pelätä naapurien näkevän. Lapset saa ajaa mönkijällä meidän tiellä, eikä tarvitse pelätä, että he ajavat jonkun päälle. Me saadaan käydä keräämässä mustikoita ja puolukoita meidän takapihalta alkavasta metsästä tai käydä siellä muuten vaan kävelemässä ja rakentamassa majoja. 

Tiedän, että siinä missä tämä oli meidän iso unelma ja haave, asua keskellä metsää (ja peltoja), jonkun toisen haave on asua asuntoalueella tai kerrostalossa. Onneksi nämä on kaikkien omia haaveita ja toivon, että jokainen saa kasvattaa omat lapsensa juuri sellaisessa ympäristössä, kun on haaveillutkin.

 Tämä on just se mitä me haluttiin omille lapsille ja meidän perheelle. Rauhaa ja tilaa olla ja kasvaa <3

Olis kiva tietää miten te asutte? Mitkä asiast vaikutti teidän päätökseen?

~~Ulla~~

Muistakaapas nappailla meidät instassa seurantaan: https://www.instagram.com/unelmienelamista/

keskiviikko 7. maaliskuuta 2018

Unelman toteuttamista

Mä haaveilin ihan hurjan kauan valkoisesta sohvasta, sen haaveen toteutin jo vanhassa kodissa. Sitten haaveilin kaikissa blogeissa vilahtavista Ektorpin sohvista, se haave toteutui, kun muutettiin tähän taloon. Alusta asti olin sitä mieltä, että meidän keittiö on vähän liian tumma mun makuun ja meni kuulkaa kolme kokonaista vuotta, ennen kuin tohdin tehdä sille jotain. Ja täytyy myöntää, että pohjamaalin levityksen jälkeen meinas ihan puhdas paniikki iskeä, kun katsoin keittiötä. Laitoin Mikon veljen vaimollekin kuvaviestiä, että "mä täälä hoen, että hyvä tästä tulee, hyvä tästä tulee...". Eikä asiaa hirveästi auttanut Mikon  "millä tuota sitten ruvetaan hinkkaamaan pois jos ei tuu hyvä"- kommentit. 

No tässä siis kuva ensimmäisen pohjamaalikerroksen jälkeen. Käytin ihan vaan Bilteman nikkarin pohjamaalia (maksoi 11,90€) . Todettu meillä käytössä hyväksi. Ymmärrätte varmaan syyn miksi meinas vähän paniikki puskea päälle:)


Ihan hirveän näköinen!!


 Vaati yhteensä neljä (paikoin jopa 5) kerrosta maalia ennen kuin olin tyytyväinen lopputulokseen. Laitoin kaksi kerrosta pohjamaalia ja sitten kaksi ihan sitä kunnon maalia. Sekin oli Biltemasta, sisälakkamaali (maksoi muistaakseni 13,90€) . Tasot halusin ehdottomasti muun kuin ruskena värisiksi ja koska pikkuveli tuli sopivasti Oulun Bauhaussin ohi kävi hän ostamassa muutamat rullat dc-fixiä (4 rullaa yht. 28€)

Tässä vähän kuvaa tuosta huimasta erosta:


Sisko raukka joutui hommiin, kun oli meillä viettämässä viikonloppua:) Soriii!!<3 Fööni oli ihan paras apuri, kun tuo fixi piti saada lujasti kiinni tason alle, ettei se rupea sieltä repsottamaan! Täytyy vielä sanoa, että ainakin tämä fixi oli ihan super helppo laittaa, ei tullut kuplia, eikä mennyt ruttuun.


Keittolevyt on meillä tuollaiset erilliset ja vähän jo ehdittiin siskon kanssa panikoida, miten saadaan fixi siististi kiinni siihen, kunnes tajuttiin, että sen saa nostettua siitä irti! Samoin otettiin myös lavuaari irti, että sen reunojen alle sai myös fixin. Tässä kohtaa joku Mikko niminen vähän pyöritteli silmiä, kun joutui auttelemaan... Hyvin sä sen kestit muru<3<3


Ja lopputulos varmaan kiinnostaa teitä kaikkia?!
No lopputulos on ihan super ihana ja mulla menee vieläkin aikaa kun vaan istun sohvalla ja tuijottelen mun kaunista keittiötä<3 Harmittaa, kun en jo aiemmin tarttunut tähän toimeen, mutta onneksi nyt uskalsin. Tuota listojen ja rungon maalaamista jännitin eniten, että jos niistä ei vaan tuu siistit ja VALKOISET. Mutta ihan turha pelko!

Rakastan tuota miten kaikki vanhat purkit, kipot ja kupit näyttää sata kertaa kauniimmilta tuota valkoista ja harmaata vasten. Ja koko keittiö istuu nyt sisustukseen niin paljon paremmin. Vielä kun saisin sen harmaan laminaattilattian tuon tumman ruskean laattalattian tilalle... Aina pitää olla unelmia, eikös?!



Fixin reunat tuli tosi siisteiksi, kun laitoin uudet silikonit sen päälle.


Että ei kallis remppa, vaikka muutos oli ihan huikea. Täältä suunnalta siis suuret suosittelut jos oot hetkeäkään miettinyt, että pitäiskö teidän keittiölle tehdä jotain. Tee ihmeessä!!

Ihanaa aurinkoista torstaita ja hei huippu ihanaa Naistenpäivää juurikin sulle<3

~~Ulla~~


Ihana arki

Täällä ollaan nautittu nyt talviloman jälkeisestä arjesta. Tai no ainoat lomalaiset oli pojat koulusta ja Mandi eskarista. Ei oikeastaan tehty mitään sen kummempaa, pojilla ja mnadilla oli kavereita kylässä ja yökyläilyäkin ehdittiin harrastaa. Perjantaina käytiin tsekkaamassa Seinäjoelle avattu Hoplop ja olihan se nyt ihan huippu ihana paikka. Vaikka porukkaa oli niin paljon, ettei autolle meinannut paikkaa pihasta löytyä, niin kummasti mahtui mukaan. Minealla meni hetki, että hän lämpeni kaikelle sille ihmismäärälle, mutta puoli tuntia saapumisesta niin mä sain mennä viilettää hänen perässä pitkin kiipeilytelineitä ja pallomeriä:) Ihan mahtavia nuo sisäleikkipaikat!

Mun viikonloppu meni aika totaalisesti maalipensseli kädessä ja maalipurkki toisessa. Näette lopputuloksen sitten, kun saan kameran kanssa heiluttua tuossa keittiössä!



Nyt ollaankin sitten jo taas tiukasti arjessa kiinni ja yhä uudelleen saan todeta, että vaikka loma onkin aina loma, niin se arki vaan on mun juttu. Helpottaa niin paljon, kun noudatetaan niitä tuttuja rutiineja ja tietää missä kohtaa tapahtuu mitäkin.  Mua ei oo koskaan ahdistanut kellon soittoon herääminen, varsinkin nyt kun Nuutti yleensä kiipeilee sopivasti kymmentä minuuttia ennemmin viereen ja saadaan rauhassa höpötellä mitä unia hän on nähnyt tai mitä kivaa keksitään juuri tälle päivälle. 


Rasmuksen ja Nooan loma meinas olla vallan takkuamista ja heidän nahistelutkin on taakse jäänyttä elämää, kun loma loppui. Mielenkiinnolla odotetaan kesälomaa... Pitänee ruveta keksimään sinne jotain ohjelmaa, ettei poikien loma mene vallan toistensa kiusaamiseksi. Tai sitten se siitä rauhoittuu, kun lomaa on kauemman. Näin mä haluan ainakin ajatella:)


Välillä tulee mietittyä onko sitä ihan hassu, kun viihtyy  niin hyvin kotona ja saa paljon iloa ihan näistä perus arkisista päivistä. Mutta niin se vaan on. Mä rakastan olla kotona ja touhustella pitkin päivää omia juttuja. Leikkiä lasten kanssa ja käydä pihalla. Muovailla taikahiekalla ja tehdä sämpylätaikina odottamaan iltaa. Odotella koululaisia, eskarilaista ja Mikkoa kotiin. Kuunnella miten kaikkien päivä on mennyt, miettiä mitä sitä tehtäisiin iltapäivällä, lähdetäänkö koko porukka pihalle touhuilemaan.
 Parasta just nyt<3


Löytyykö muita arkeen hullaantuneita, mikä tekee sun arjesta ihanan?!

Hei ja mut löytää nyt myös Instagramista nimimerkillä Unelmienelamista, sinne tulee nappailtua kuvia vähän sieltä ja täältä:)


~~Ulla~~

torstai 1. maaliskuuta 2018

Parin "pikku" muutoksen jälkeen...


Hellou!

Mä oon aika kauan jo haaveillut avohyllyistä meidän keittiöön. En vaan oo saanut niitä millään sopimaan mihinkään kohtaan. Meillä ei keittiössä ole tyhjää seinää ollenkaan, joten se vähän vaikeutti avohyllyjen meille tuloa. Mutta vaan vähän:) Yhtenä päivänä vaan lamppy syttyi päässä ja keksin mihin ne voidaan laittaa. No se vaati toki ensin ANKARAA kaappien tavaroiden läpikäyntiä ja hurjaa järjestelyä, mutta sainpas vaan kaksi kaappia tyhjäksi! Mikko ja mun veli sai kunnian toteuttaa mun projektin purku ja kasaus osan (jokainen voi ihan itse päätellä miten innoissaan Mikko oli kun sille idiksestä kerroin:D ). Mulle jäi sitten vaan maalaus ja sisustus. Aika rankkaa,hah. 


Tässä vielä muistutukseksi vanha kuva kaapeilla. Ja nyt muuten vasta huomaisin, että tuossa alemmassa kuvassa on myös vielä nuo tummat alakaapit. Onpas oudon näköiset!


Silloin kun tähän taloon muutettiin valittelin siskolle (ja varmaan kymmenelle muullekin, soriii), kuinka vähän kaappeja tässä keittiössä on. Vanhassa talossa oli varmaan kaks kertaa näin paljon. Mutta kummasti kun tavaraa karsii, niin sain vielä nuo kahden kaapin tavarat laiteltua muihin kaappeihin. Jippii! Ja eipä oo mitään ylimääräisiä kippoja ja kuppoja  meidän keittössä enää. Miten niitä muovikippojakin kertyy ihan mielettömät määrät, vaikka aina on ne yhdet ja samat käytössä?!



Hyllyt on tehty ihan vaan Prismasta ostetusta liimalevystä ja samaisesta paikasta ostetuista hyllypidikkeistä. Olin niin innoissani tuosta muutoksesta, että sitten vasta kun Mikko oli saanut hyllyt seinään kiinni, huomasin, että niin. Ne olis ollut ehkä hitusen helpompi maalata ENNEN seinään ruuvausta, mutta hei onnistui ihan kivasti noin paikoilleen ruuvattunakin. Vähän vaan asento sai olla huono, mutta mitäs pienistä!


Mulla oli joku pakkomielle saada tuohon hyllylle muratti. No niin kuin näette en sellaista meidän kylän tarjonnasta löytänyt, varsinkin kun olin liikkeellä tyyliin kuudelta illalla. No tänään käydään Vaasan suunnalla, josko sieltä sitten. Joku kukka oli kuitenkin pakko ostaa, joten tuo sai kelvata (mikä tuo on?!).


Niin tykkään kun saan nyt sitten vaihdella hyllyille tavaraa oman mielen ja ehkä vuoden aikojenkin mukaan.  Enää ei tarvitse vaan kadehtia muiden ihania avohyllyjä blogeista, mulla on ikioma<3<3


Tässä nyt vaan kävi vähän sillä tavalla, että kun sain tuon avohyllyn nyt tuohon, niin haluan uudistaa vähän muutenkin tätä meidän keittiötä. Siispä luvassa on vähän maalausta ja dc-fixin kanssa heilumista. Laittelen kuvia sitten kun saan valmista (eli sitten kun hermot on mennyt kertaa kolme ja se fixi on silti rutussa ja maalista loistaa vielä vanha väri alta...).

Löytyykö teidän keittiöstä paljon kaappeja vai pärjäätkö vähemmällä?! 

Aurinkoista loppu päivää teille<3

~~Ulla~~